Kengät hiertää rakon jalkaan,
kun juokset toisten unelmia pakoon.
Kuka sanoi, että kaikki pysyy ennallaan?
Enää ei sinua muiden muottiin valeta,
ei toisten tahtoon taivuteta.
Tahdon lujalla voimalla ryömit,
menettämättä jätettyyn elämään.
Kuka sanoi, että se olisi helppoa?
Toivosi loppumaton,
johtaa polulta pois,
muiden polulta omalle tielle,
unohdetulle.
Et taaksesi katso,
et näe, vaikka haluaisitkin.
13.5.2014 Onde
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti