Kuin mitään ei olisi ollutkaan,
ketään ei olisi.
Näen varjoja,
ne lähde ei mistään.
Toisinaan syön pilven palasia,
enää en välitä.
Juosten ohi kaikki haihtuu,
värinänä etenee,
pois.
Kuin valkeaa unta,
sinisen sävyjen reunalla,
odottamassa.
23.4.2014 Onde
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti